Pitkästä aikaa

Long time, no see...on vierähtänyt aivan liian pitkä aika siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut blogiin. Alunperin syynä oli se, että vaihdoin puhelinta, enkä saanut siitä jostain syystä siirrettyä kuvia koneelle. Ja sitten tuntui, että aika vaan kuluu ja kuluu ja viitsiikö sitä näin pitkän ajan päästä edes enää jatkaa. Toisaalta olen jakanut leivontakuvia Instagramissa ja se on vienyt myös aikaa, kun opettelen sitäkin käyttämään vähän monipuolisemmin. Mutta nyt ajattelin myös jatkaa täällä, joten kiitos jos jaksat seurata. 💓

Vaikka päivityksiä ei ole tullut, en silti ole jättänyt leipomista! Oikeastaan päinvastoin, se on enemmän ja enemmän osa harrastuksiani ja leivon välilla vähän liikaakin. Ihmettelen usein, mihin ahkerimpien bloggaajien leivonnaiset oikein joutuvat, jos lähes joka päivä tekee jotain uutta. Meillä on ongelmia saada kaikki syötyä, koska elelemme mieheni kanssa kahdestaan eikä meidän todellakaan pidä syödä kaikkea, muuten lihomme aivan liikaa! Pakasteeseen toki menee suurin osa ja yleensä aina on vieraille omatekemää tarjolla, mutta kun vieraitakaan ei nykyään enää käy kovin usein.

Viimeisimmät leivonnaiset ovat eilen leivotut macaronsit, koska tuli pakottava tunne, että pitää taas harjoitella, koska jos niitä tekee harvoin, on niin monta kohtaa, missä ne voivat mennä pieleen. Ja eihän ne todellakaan onnistuneet kuin osittain. Tein ohjeella, jossa keitetään sokeriliemi, joka sekoitetaan valkuaisvaahdon joukkoon ja viimeksi sekoitetaan vielä valkuainen-mantelijauhe-tomusokeriseos samaan taikinaan. Tämä taitaa olla italialaisen marengin nimellä. Muuten meni hyvin, mutta paistokin voi vielä pilata  muuten hyvin sujuneen leivonnan. Laitoin uunin tasalämmölle 140 astetta (mittasin vielä erillisellä mittarilla), mutta kuoret halkeilivat, kohosivat vain keskeltä eikä niihin muodostunut "jalkaa". Näyttivät lähinnä niiltä pehmeiltä sienikarkeilta.

Toiselle pellilliselle vaihdoin kiertoilmalle ja niistä tuli jo parempia, tosin ihan himpun verran liian kauan olivat uunissa. Väri oli myös haaleampi kuin ensimmäisessä, en ymmärrä miten siihenkin vaikutti (tein siis vaaleanpunaisia). Paistoaika oli 14 minuuttia, eikä yhtään enempää. Muuten kuoret alkaa heti vähän ruskistua, mikä ei todellakaan ole suotavaa.

Tein lisäksi suklaakakkupohjan, joka oli tarkoitus myös täyttää, mutta kun innostuin tekemään vielä juustokakun, niin ei vaan pysty syömään niin monenlaista makeaa kerralla, joten laitoin kakkupohjan pakkaseen odottamaan. Juustokakusta tuli lopulta neljän suklaan juustokakku, kun tarkoitus oli tehdä ensin pelkkä kolmen suklaan kakku. Mutta kun olin saanut sen jääkaappiin hyytymään, huomasin Instagramissa haasteen juustokakkukisasta. No eihän minua tarvinnut yhtään yllyttää, vaan pitihän se kakku vielä koristella, että voi osallistua kisaan. Siispä sain idean neljännestä suklaasta - rubysuklaa - josta aioin tehdä kuorrutteen vielä kaiken päälle. En ole aiemmin kokeillut tuota suklaata, mutta sen vaaleanpunainen väri inspiroi testaamaan, koska macaronsit olivat myös vaaleanpunaisia ja aioin laittaa niitä päälle myös. Suklaata löytyi Lidlistä. Tosin netissä tuli vastaan kielteisiä kirjoituksia tästä suklaasta, että se olisi jopa ehkä myrkyllistä, kun värin aikaansaamiseksi on käytetty happoa. Toiset tekstit antoivat ymmärtää, että uusi suklaa on kymmenen vuoden kehittelyn tulos ja patentoitu. Tiedä häntä... mitä uskoa, mutta koristelin sillä kuitenkin kakun. Tosin sulatettuna väri oli aika harmaan vaaleanpunainen, joten laitoin siihen vähän pastaväriä joukkoon. Pioni vielä kruunuksi omasta kukkapenkistä. Pionit ovat kukkineet todella ahkerasti, rakastan niitä!

Neljän suklaan juustokakku

Vielä kun oppisi ottamaan hienoja kuvia! Mutta hei, nyt sain kuitenkin siirrettyä nämä kuvat puhelimesta, joten tästä jatketaan. Mukavaa kesää!

Leivon leivon leipäsiä...

Talvella tekee mieli leipoa välillä erilaisia leipiä ja suolaista, varsinkin joulun herkuttelujen jälkeen. Toki tänä talvena ei ole ollut pakkasia, että sen takia tarvisi lämmittää leivinuunia, mutta on se kiva silloin tällöin elävää tulta pitää uunissa. Kyllä se tuo ihanan lämmön koko taloon.

Välillä myös kyllästyy kaupan leipiin, joten eikun kädet taikinaan vaan. Tässä muutamia leipäkokeiluja. Kokeilin tehdä ihan oikeaa hapanjuuri-ruisleipää. Olihan se monen päivän projekti, että sai ensin juuren hapatettua. Itse leipien tekeminenhän ei ollut homma eikä mikään. Taikina oli sen verran pieni, että siitä pari leipää sai pyöräytettyä nopeasti. Olihan se tuoreena ja lämpimänä hyvää, vain voita päälle! Juurta on jääkaapissa odottamassa seuraavaa inspiraatiota.

Siemenleipä on sellainen, jota teen välillä itselleni, koska se on gluteiiniton eikä sisällä jauhoja. Kun haluan vähän helpottaa vatsan turvottelua, teen jotain tällaista. Kaveriksi tuli tehtyä myös helppoja ruisleipäsiä, joita ei tarvinnut monta päivää hapattaa vaan ne ovat nopeasti valmiita uuniin, vähän niinkuin rukiisia rieskoja.

 Toisena päivänä tein myös yön yli sämpylöitä. Minusta on mukava laittaa taikina tekeytymään illalla, niin saa aamulla tuoretta leipää. Ne oli vähän haastavia, taikina oli liian löysää leipoa, mutta kyllähän niistä tuli ihan syötäviä. Ei kovin kauniita tai tasakokoisia,  mutta syötäviä. Samalla tein myös pikaisempia kavereita eli skonsseja, joissa on seassa kesäkurpitsaa ja porkkanaa.

  
Vielä yksi suolainen vaikkakaan se ei ole varsinainen leivonnainen, texmex lämmin voileipäkakku. Tämä on suht nopea herkku vaikkapa illanistujaisiin tai viikonlopun iltapalaksi. Hyvä puoli on myös se, että makumaailmaa voi vaihdella oman mieltymyksen mukaan. Voit tehdä ihan hyvin italialaisten tai kreikkalaisten makujen yhdistelmän. Tässä oli kuitenkin meksikolaiset maut. Kakku kootaan kuten voileipäkakku, mutta paistetaan uunissa. Huomioi, että täytteet kestää paistamisen. Välissä oli paistettua jauhelihaa, salsakastiketta, tomaattia, maissia, tortillalastuja, ruoka-juustoa (sulate) sekä juustoraastetta. Tämän ohje löytyy Kinuskikissan resepteistä.

                                             Näillä eväillä, hyvää uutta vuotta kaikille!