Pitkästä aikaa

Long time, no see...on vierähtänyt aivan liian pitkä aika siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut blogiin. Alunperin syynä oli se, että vaihdoin puhelinta, enkä saanut siitä jostain syystä siirrettyä kuvia koneelle. Ja sitten tuntui, että aika vaan kuluu ja kuluu ja viitsiikö sitä näin pitkän ajan päästä edes enää jatkaa. Toisaalta olen jakanut leivontakuvia Instagramissa ja se on vienyt myös aikaa, kun opettelen sitäkin käyttämään vähän monipuolisemmin. Mutta nyt ajattelin myös jatkaa täällä, joten kiitos jos jaksat seurata. 💓

Vaikka päivityksiä ei ole tullut, en silti ole jättänyt leipomista! Oikeastaan päinvastoin, se on enemmän ja enemmän osa harrastuksiani ja leivon välilla vähän liikaakin. Ihmettelen usein, mihin ahkerimpien bloggaajien leivonnaiset oikein joutuvat, jos lähes joka päivä tekee jotain uutta. Meillä on ongelmia saada kaikki syötyä, koska elelemme mieheni kanssa kahdestaan eikä meidän todellakaan pidä syödä kaikkea, muuten lihomme aivan liikaa! Pakasteeseen toki menee suurin osa ja yleensä aina on vieraille omatekemää tarjolla, mutta kun vieraitakaan ei nykyään enää käy kovin usein.

Viimeisimmät leivonnaiset ovat eilen leivotut macaronsit, koska tuli pakottava tunne, että pitää taas harjoitella, koska jos niitä tekee harvoin, on niin monta kohtaa, missä ne voivat mennä pieleen. Ja eihän ne todellakaan onnistuneet kuin osittain. Tein ohjeella, jossa keitetään sokeriliemi, joka sekoitetaan valkuaisvaahdon joukkoon ja viimeksi sekoitetaan vielä valkuainen-mantelijauhe-tomusokeriseos samaan taikinaan. Tämä taitaa olla italialaisen marengin nimellä. Muuten meni hyvin, mutta paistokin voi vielä pilata  muuten hyvin sujuneen leivonnan. Laitoin uunin tasalämmölle 140 astetta (mittasin vielä erillisellä mittarilla), mutta kuoret halkeilivat, kohosivat vain keskeltä eikä niihin muodostunut "jalkaa". Näyttivät lähinnä niiltä pehmeiltä sienikarkeilta.

Toiselle pellilliselle vaihdoin kiertoilmalle ja niistä tuli jo parempia, tosin ihan himpun verran liian kauan olivat uunissa. Väri oli myös haaleampi kuin ensimmäisessä, en ymmärrä miten siihenkin vaikutti (tein siis vaaleanpunaisia). Paistoaika oli 14 minuuttia, eikä yhtään enempää. Muuten kuoret alkaa heti vähän ruskistua, mikä ei todellakaan ole suotavaa.

Tein lisäksi suklaakakkupohjan, joka oli tarkoitus myös täyttää, mutta kun innostuin tekemään vielä juustokakun, niin ei vaan pysty syömään niin monenlaista makeaa kerralla, joten laitoin kakkupohjan pakkaseen odottamaan. Juustokakusta tuli lopulta neljän suklaan juustokakku, kun tarkoitus oli tehdä ensin pelkkä kolmen suklaan kakku. Mutta kun olin saanut sen jääkaappiin hyytymään, huomasin Instagramissa haasteen juustokakkukisasta. No eihän minua tarvinnut yhtään yllyttää, vaan pitihän se kakku vielä koristella, että voi osallistua kisaan. Siispä sain idean neljännestä suklaasta - rubysuklaa - josta aioin tehdä kuorrutteen vielä kaiken päälle. En ole aiemmin kokeillut tuota suklaata, mutta sen vaaleanpunainen väri inspiroi testaamaan, koska macaronsit olivat myös vaaleanpunaisia ja aioin laittaa niitä päälle myös. Suklaata löytyi Lidlistä. Tosin netissä tuli vastaan kielteisiä kirjoituksia tästä suklaasta, että se olisi jopa ehkä myrkyllistä, kun värin aikaansaamiseksi on käytetty happoa. Toiset tekstit antoivat ymmärtää, että uusi suklaa on kymmenen vuoden kehittelyn tulos ja patentoitu. Tiedä häntä... mitä uskoa, mutta koristelin sillä kuitenkin kakun. Tosin sulatettuna väri oli aika harmaan vaaleanpunainen, joten laitoin siihen vähän pastaväriä joukkoon. Pioni vielä kruunuksi omasta kukkapenkistä. Pionit ovat kukkineet todella ahkerasti, rakastan niitä!

Neljän suklaan juustokakku

Vielä kun oppisi ottamaan hienoja kuvia! Mutta hei, nyt sain kuitenkin siirrettyä nämä kuvat puhelimesta, joten tästä jatketaan. Mukavaa kesää!