Vietimme hiljattain nuorimman lapsenlapsemme ristiäisiä. Mummo pääsikin mielipuuhaansa ja leipoi sinne seitsemää sorttia tarjottavaa. Toki vauvan äitikin leipoi ja huolehti muista järjestelyistä, mutta minulla oli kunnia tehdä myös oma osani.
Reseptivarastoa siivotessani putkahti eteeni Minareetin maustekakku -ohje. Tätä kakkua oli tarjolla nuorimman tyttäreni (eli vauvan äidin) omissa ristiäisissä, joten päätin tehdä sitä myös hänen lapsensa juhlaan. Ohje on peräisin jostain yli 30 vuotta vanhasta Kodin kuvalehdestä tai vastaavasta. Kakkutaikina on muuten aika tavallinen tumman kahvikakun taikina, mutta siihen tulee 2 dl vatkattua, löysää kermavaahtoa, hasselpähkinärouhetta, pikakahvijauhetta ja mausteeksi hieman muskottia ja kanelia.
Seuraavana oli vuorossa macaron-leivokset, nuo pienet pirulaiset, joita on mielestäni tosi monimutkaista tehdä saatikka saada onnistumaan. Noh, niistä tuli ihan kohtalaisia, jos ottaa huomioon, että tein niitä vasta toista kertaa eläissäni. Väliin laitoin tuorejuustosta ja suklaasta tehtyä sörsseliä. Viereisessä kuvassa on tavallisia marenkeja, joita tein vaihtoehdoksi manteli-allergisille. Noissa molemmissa haastavaa oli saada kauniin värisiä leivoksia. Huomasin, että väriainetta olisi saanut laittaa hieman enemmän, koska paiston aikana ne haalistuivat.
Tyttäreni oli toivonut minun tekevän pursotettavia pikkuleipiä. Pikkuleipien teko ei ole koskaan ollut sitä mieluisinta leivontagenreä eikä varsinkaan pursotettavat. Ensimmäisen taikinan kokeilin pursottaa pursotinpussilla, mutta minulla ei ollut oikein sopivaa kukkatyllaa. Lisäksi pursotinpussikin räjähti jossain vaiheessa, joten taikinat sai kaapia pelliltä takaisin kulhoon. Toisen kokeiluerän tein äidiltä perimälläni vanhanajan pursottimella, mutta sepä vasta haastavaa olikin. Eihän ne pursotukset irronneet kunnolla pursottimesta, joten niistä tuli myös aika säälittäviä. Lisäksi kakkarat hieman levisivät paiston aikana eikä hilloa ollut tarpeeksi. Yritin etsiä käyttöohjetta tuollaiselle pursottimelle, että miten sen kakkaran saa irti siististi, mutta eipä löytynyt.
Lohdutukseksi tein vielä näitä hauskoja kaakaokeksejä eli crinkle cookies, ohje löytyy K-ruoka-sovelluksen kautta ainakin. Nämä näyttävät pieniltä ruisleiviltä, joka niissä kai on ideanakin, mutta ovat silti makeita pikkuleipiä.
No aina sitä oppii uutta ja ehkä ensi kerralla onnistuu taas paremmin. Kyllähän nuo syötyä tuli. Vauveli oli oikein kiltisti koko juhlan ajan, eikä hän muutenkaan turhia itkeskele.Päiväkin oli oikein kaunis, että pystyi nauttimaan kaffit ulkona terassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!