Hei
Tämä on ihka ensimmäinen blogitekstini tähän blogiin. Nyt on vihdoin laitettu alulle se, mitä olen pitkään hautonut mielessäni. Aluksi halusin paikan, missä voin jakaa leivontakokeilujani ja -kuvia vähän pidemmän kaavan mukaan kuin vain instassa tai facebookissa. Sitten tuli tunne, että haluaisin kirjoittaa myös muista aiheista ainakin silloin tällöin, kuten esimerkiksi mummoilun ihanasta arjesta, mutta toisaalta vanhenemiseen liittyvistä peloista. Olen itse kaivannut jonkinlaista ”vertaisryhmää” täältä bittiavaruudesta, mutta en ole löytänyt. Ehkä aihe ei ole tarpeeksi mediaseksikäs.

Pohdin, voiko samassa blogissa olla noin laidasta laitaan aihepiirejä, mahtaako se kiinnostaa ketään, kun ei ikinä tiedä, mistä aiheesta seuraavana innostun kirjoittamaan. Ei tule ehkä olemaan jatkuvaa hienojen kakkujen kuvavirtaa ja uusia reseptejä, joita voisi seurata. Mutta mikä ettei, aihepiirejä ei kai ole mitenkään rajattu, joten päätin laittaa kaikki samaan pakettiin. Aika näyttää, mitä tänne ilmestyy ja kuka näitä lukee.

Sitäpaitsi, en minä leivo läheskään joka päivä enkä edes viikottain. Eikä minulla ole pienintäkään aikomusta alkaa kehittelemään mitään omia reseptejä, kun maailma on täynnä kaikkia ihania jo valmiiksi. Niitä aion testailla omaksi iloksi ja jakaa teille tuotokset virtuaalisesti.

Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Saan asiat sanottua paljon helpommin kirjoittamalla kuin puhumalla. Mutta tämän blogityökalun käyttö vaatii vielä paljon harjoittelua, toivon teiltä kärsivällisyyttä.

Blogin nimen keksiminen tuotti päänvaivaa. Mielestäni sen pitäisi jotenkin mätsätä sisältöön.  Nimi on nyt pilke silmäkulmassa laitettu; siinä viitataan herkkuihin, leivonnaisiin ja mummoiluun, mutta  vähän myös jopa pitkäaikaiseen liikuntaharrastukseen, johon aina välillä tarvitaan lisäboostausta. Perhe auttoi nimen keksimisessä.

Kiitos kun olet siellä. Toivon, että voin jakaa sinulle jotain hyvää ja kaunista, ehkä jopa ajattelemisen aihetta silloin tällöin. 

Mummo