Kaamosmasennus

Viime kerrasta onkin vierähtänyt pitkä aika, pahoittelut siitä. Mielessä on pyörinyt kirjoittaa tästä kammottavasta kaamoksesta, joka ainakin itsessäni saa aikaan masennusta muistuttavan tilan joka ikinen syksy. En ole edes jaksanut tai ehtinyt kirjoittamaan, vaikka aihetta olen mielessäni pyöritellyt. Nyt kun ajelimme viikonlopun päätteeksi sysipimeässä kohti kotia, niin ympäristökin oikein kunnolla tuki aihettani ja laitoin postauksen alulle.

Voin rehellisesti sanoa, että inhoan syksyä ja lähinnä tätä loka-marraskuuta, kun on aina pimeää. En muista, olenko aina inhonnut syksyä. Ehkä en niin paljon lapsena, kun lumi tuli jo suhteellisen aikaisin ja se toi vähän valoa. Mutta nyt, kun oikeaa talvea ei enää meinaa tulla ollenkaan edes Suomen keskivaiheille, niin tämä pimeys imee voimat ihmisestä.

Kun kesän valoisuus alkaa kääntyä syksyksi ja varsinkin sateen ja harmauden keskellä huomaan väistämättä kokonaisvaltaisen väsymyksen vievän kaikki voimavarat. Voisin mielelläni nukkua loka-, marras- ja joulukuun. Vaikka kuinka yritän tsempata itseäni syksyllä, en siltikään saa itsestäni oikein mitään kunnollista irti. Kaivoin vanhan kirkasvalolampunkin varastosta, mutta sekin vain ärsyttää, kun se vie ison tilan keittiössä ja on aika ruma. Enpä tiedä edes, auttaako se mitään. Väsyttää silti. Täällä istun hämärässä ja juon glögiä. Millaistahan olisi asua Lapissa, missä on oikea kaamos? Olisiko tämä vielä pahempaa vai helpottaisiko lumi ja pakkanen tilannetta?

Joulu tuo pienen valopilkun, koska olen ehdottomasti jouluihminen ja tiedän, että joulun jälkeen tämä olo alkaa yleensä helpottamaan. Tykkään myös talvesta, jos on lunta ja vähän pakkasta. Mutta vasta, kun aurinko näyttäytyy ensi kertaa kaamoksen jälkeen, palaan pikkuhiljaa elävien kirjoihin, yleensä jo tammikuussa alkaa tuntua, että eiköhän se taas tästä!

Kesällä usein mietin, että syksyllä on sitten aikaa siivota kaappeja, mutta kun syksy koittaa, menee hyvät aikomukset ikkunasta ulos. Ei pysty ei kykene edes aloittamaan. Yritän kyllä kovasti olla niin reipas kuin vain jaksan, mutta kovasti saa tehdä töitä sen eteen. Pakotan itseni kuntosalille vähintäin muutaman kerran viikossa ja teen käsitöitä, mutta ulkoileminen jää kyllä paljon vähemmälle kuin kesällä. Toki, jos olisi lunta, niin hiihtäisin, mutta ei sitä ole näillä leveyksillä ennen vuodenvaihdetta, jos silloinkaan. Syön myös terveellisesti enkä antaudu mihinkään suklaa- ja karkkiöveriin, koska se vain saisi aikaan vielä isomman morkkiksen jälkikäteen. Tänä syksynä ajattelin, että jos buukkaan jotain pieniä viikonloppureissuja sinne tänne, niin on sitten jotain kivaa, mitä odottaa. Mutta kun nämä päivämäärät lähestyy, alkaa vain ahdistamaan, että onko pakko lähteä pois kotoa. Huomaan myös, että tykkäisin olla mielellään paljon yksin.

Näillä pienillä keinoilla yritän rämpiä läpi tämän loska-ajan ja polttelen kynttilöitä iltaisin. Tunnistatko sinä itsessäsi kaamoksen aiheuttavan mitään oireita? Vai oletko syksyihminen ja saat uutta intoa syksyn tullen ilmoittautumalla kaikille kansalaisopiston kursseille tai hommaat kuntosalikortin tai aloitat jonkun uuden harrastuksen? Haluatko kertoa vinkkejä, kuinka selvitä edes kohtuudella kaamoksesta tai jopa oppia nauttimaan siitä? Laita kommenttia alle, niin olisin kiitollinen.