Kun poistuu Suomen rajojen ulkopuolelle, huomaa kyllä heti erot ihmisten luonteissa ja käytöksessä tai mitä se sitten ikinä lieneekään. Täällä omassa maassa ei pahemmin vieraille ihmisille jutella, varsinkaan hississä. Siellä kaikki seisovat suunnilleen hengittämättä tuijottaen johonkin pisteeseen, ettei vain katse kohtaisi muita hississä olijoita ja toivoen, että olisipa jo oma kerros. Puhumattakaan siitä, että pitäisi jotain sanoa muille kiusallisessa, ahtaassa tilassa matkaaville. Aina parempi, jos sattuu olemaan korvanapit tai kuulokkeet korvilla, niin voi ainakin vähintäin teeskennellä, että kuuntelee jotain tärkeää eikä muut vahingossa vain ala puhumaan sinulle. Reissussa muurit ja portit aukeaa.
Kroatiassa hotellin hississä aina muut turistit vähintään tervehtivät omalla kielellään tai englanniksi, moni jopa aloitti heti keskustelun "Where are you from, how long have you been here, do you know where the lobbybar is" and so on. Viikon aikana juttelin monen eri maista olevan kanssa, eikä se tuntunut yhtään kiusalliselta. Päinvastoin oli todella ihana huomata, että joku on kiinnostunut kuulemaan sinusta jotain, vaikkei ole koskaan ennen sinua tavannut eikä varmasti tule koskaan tapaamaan uudestaan.
Uima-altaalla maatessamme vieressäni oli vanhempi pariskunta, hyvin ruskettuneita. Kävi ilmi, että he olivat niinkin kaukaa kuin Uudesta Seelannista. He olivat olleet monta päivää risteilyllä siinä Kroatian rannikolla ja olivat tulleet nyt hotelliin pariksi päiväksi vielä "lepäämään" ennen pitkää kotimatkaa. Vanhassa kaupungissa puolestaan istuessamme syömässä viereisen pöydän pariskunta tuntui puhuvan ranskaa ja luulin heidän olevan eurooppalaisia jostain ranskankielisestä maasta. Hekin alkoivat juttelemaan meille siinä ruoka-annoksia odotellessa englanniksi. Oletukseni osoittautui vääräksi, he olivatkin Canadasta.
Toisena iltana eri ruokapaikassa viereiseen pöytään istui jälleen pariskunta ja rouva alkoi välittömästi puhua taukoamatta meille. Hän oli erittäin puhelias, samoin mies. Mies yritti puhua minun miehelleni myös englantia, mutta perus-jamppa ei valitettavasti ole kielimiehiä ollenkaan. Kerroin tälle naapuripöydän miehelle, ettei minun mieheni puhu englantia. Siitä huolimatta mies ei lannistunut vaan jatkoi iloisesti puhumistaan ja minä yritin välillä kääntää keskustelua suomeksi ja taas hänelle puolestaan englanniksi, mitä mieheni vastasi. Kun he kuulivat, että olemme Suomesta, he hehkuttivat heti "Patrik Laine, ice-hockey jne". Tämäkin pariskunta oli Canadasta, yllättäin Winnibeg Jets:n kannattajia.
Hotellin illanvietossa eräänä iltana oli paikallinen trio soittamassa ja laulattamassa hotellivieraita. Laulaja kyseli, mistä maista paikallaolijat ovat ja sen jälkeen he lupasivat laulaa kaikista maista jonkin laulun yhdessä kyseisen maan turistien kanssa. Kauhuksemme Suomesta ei tietenkään ollut muita kuin me ja odotin pelokkaana, että minkähän laulun he mahtavat Suomesta tietää ja osaanko edes sanoja, varsinkin kun ei ollut muita suomalaisia paikalla. No hienosti ne pojat kajauttivat Kultainen nuoruus -valssin ja olihan ne sanat onneksi tutut meillekin. Huh! Tilaisuuden jälkeen taas kerran eräs vanhempi rouva tuli meille juttelemaan "You are from Finland, very nice..." ja niin tarinaa jatkui häneltäkin. Yllättäin heilläkin oli siteitä Suomeen - Arto Nyberg, tämä tv-persoona - oli ollut pariskunnan luona jonkinlaisena vaihto-opiskelijana aikoinaan, jos oikein ymmärsin. Kerroin, että Arto on nykyisin ihan kuuluisa Suomessa, hänellä on mm. oma tv-show. Tämä pariskunta oli kotoisin Englannista.
Kroatiassa oli mielestäni yllättävän paljon turisteja todella kaukaa ja pitkän matkan takaa. Kiinalaisia ja japanilaisia parveili vanhassa kaupungissa muurikierroksella selfiekeppien kanssa ottaen kuvia (selfietä) joka mutkassa. He eivät niinkään tulleet juttusille, mutta amerikkalaiset ja englantilaiset olivat kuin "vanhoja tuttuja". Oli todella virkistävää verestää omaa kielitaitoa ja jutella tuiki-tuntemattomien kanssa. Kyllä täällä kylmässä ja pimeässä saa taas olla ihan omissa oloissaan kenenkään häiritsemättä ja silloin on mukava muistella noita hetkiä. Mikä se mahtaa olla, pehmentääkö aurinko ja lämpö päätä vai onko se ne toiset kulttuurit, jotka sulattavat suomalaisen jäätä, kun meikäläinenkin uskaltautuu puhumaan vento-vieraille ja vielä vieraalla kielellä? Itsehän olen myös tosi jurrikka, enkä aio puhua kellekään mitään seuraavallakaan suomalaisella hissimatkalla :) Itse asiassa taidan kirjoittaa seuraavaksi kaamosmasennuksesta! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...Ps. Dubrovnikissa kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa auringonlasku rannalla, se on niin kaunis!
Onko sinulla tästä asiasta huomioita? Uskaltaudutko juttusille rohkeammin ulkomailla? Laita mielellään kommenttia alle.
Lapsen saannin myötä on tullut juteltua tuntemattomillekin kun varsinkin vanhukset tulee ihailemaan pikkuista. Lisäksi puistossa muut vanhemmat kyselee lapsen ikää yms. Täytyy sanoa, että jos uskaltautuu pois kotoa niin varmasti tulee juteltua jonkun tuntemattoman kanssa. Lapset on aina hyvä puheenaihe ja niistä löytyy aina jutun juurta.
VastaaPoista